maanantai 30. syyskuuta 2013

ei tule niin pimeää


Dagens: lenkkarit Converse, farkkuleggarit Lindex, paita Marimekko, silkkihuivi Cos - nieleskelin kassalla ostosta tehdessäni, mutta tää on taas näitä, vaatekaapin kustannustehokkaita. Käyttökertojen ja ostohinnan välinen suhdanne alkaa olla aika olematon. Ja siis tiesinhän mä sen, siks panostinkin. 

Arvatkaa kuka odottaa talvea enemmän kun mitään muuta? _o/ 
Tulis lumi, heijastinkelit, räntä ja loskakin, katuvalot, se ettei näe ulos bussin ikkunasta, parkkiruudun auraus ja ja ja ja kylmät illat maailman kuumimmassa kainalossa. 

torstai 26. syyskuuta 2013

aldrig nånsin

Olen koko kesän koettanut rakentaa menneen parisuhteeni rippeistä jonkinlaista ystävyyssuhdetta, siinä juurikaan onnistumatta. Syksyllä vihdoin puhuttiin taas samaa kieltä- käytiin vähän yhdessä läpi matematiikkaa, vaihdettiin kuulumisia, tehtiin pari palvelustakin. Kerkesin jo salaa vähän huokaista, me ollaan ihan hyviä tässä - kunnes yhtenä päivänä neljän hengen kaveriporukassa oli kaikki langat yhtäaikaa solmussa ja joku avasi suunsa jostain, mikä on ehkä tapahtunut yli vuosi sitten, mutta mitä en vain jaksa enää ohittaa olankohautuksella. 



Mitä jää jäljelle ystävyydestä, jos välistä on vedetty luottamus ja kunnioitus? Ei yhtään mitään. Vaikka erossa ei ystäviä pitäisi joutua valitsemaan tai jakamaan, niin näin tässä kuitenkin kävi. Eroa enemmän sattuu ystävän menettäminen, mutta minkäs teet. May the bridges I burn light the way

Ero on kyllä ollut hirvittävän helppo. Yhtä ainoaa yötä tai iltaa en viettänyt uudessa kodissa itkien tai ikävöiden. Ja vain kerran, ystäväni häissä vastapäätä olevaa tyhjää tuolia tuijottaessani tunsin romahtavani- en ikävästä vaan epäonnistumisen tunteesta. 

Mutta eiköhän tämäkin ero oo nyt käsitelty. Oon juossut sen ulos itsestäni lenkkipoluilla aamukuudelta, oon hikoillut sen kuntosalilla ja vuodattanut sen onnenkyyneleissä, siivonnut sen muuttolaatikoita purkaessa, puhunut sen pikkutunneilla ja polttanut sen nuotiolla vaahtokarkkien mukana. Paska reissu mutta tulipahan tehtyä. 



sunnuntai 1. syyskuuta 2013

ensin mun sydänkäyrä suoraa viivaa, sit sä sukelsit mun kaulaliinaan

Onks mitään parempaa, kun pakata auto täyteen- lenkkikamat, mökkivaatteet, saunapyyhkeet, paras kaveri ja kuohuviiniä.
Ajaa pari tuntia, laulaa mukana Anna Puuta, pysähtyä hetken mielijohteesta- kirppikselle, kahvilaan, pyörimään pikkuruiseen keskustaan. 



Olla mökillä, juosta lenkki, nauraa vatsalihakset kipeiksi, sytyttää tuli saunaan, syödä, juoda, saunoa. Pelata tyhmää korttipeliä, kysellä kysymyksiä joiden vastaukset tietää jo. Olla niin onnellinen, kun toinen kuvailee ihannemiestään kolmella sanalla: miehensä nimillä. 



Hypätä laiturilta pimeyteen, sukeltaa niin pitkälle kuin happi riittää, nousta pintaan, nähdä ei mitään- paitsi tähtiä. Kellua niin kauan kunnes napa jäätyy, istua laiturilla ja kuunnella musiikkia, katsella tähtitaivasta, huomata: hetken maailma on tässä. Kesän täydellisin hetki.