nobody can be uncheered with a balloon

Taas on yksi niistä kerroista vuodessa, jolloin pitäisi olla hauskaa. Siis yksi niistä kerroista, jolloin mikään ei varmasti suju suunnitelmien mukaan ja vähintään yksi viidestä pahoittaa mielensä.

'

kuva: Pinterest

Ärsyttävintä ikinä: ihmiset jotka ilmoittautuvat juhliin myöhässä, koska odottavat kokoajan "vähän parempia bileitä."
Seriously. Seriously!?

kuva: Pirkka.fi 

Vaan tänä vuonna ei välitetä siitä. Tänään vapputorille ja syömään lasten & äitinsä kanssa mun sukulaisille, illalla Pariisittaren kanssa skumppaa vaikka kaksistaan. Ovet on kyllä auki muutamalle muullekkin ystävälle ja pikkuveljelle, mutta ilta näyttää mitä se tuo tullessaan. 

Yksi asia on varmaa: ¨

"It's hard to be brought down
when you have a balloon."
- Nalle Puh

kuva: pinterest 

ILMAPALLORIKASTA VAPPUA! 

shampanjaa ja trashionia

Rakastan Helsinkiä niin paljon että olen tatuoinut sen jalkaani, koska täällä tapahtuu. Ja aina joskus jaksan jopa lähteä mukaan niihin tapahtumiin. Kuten nyt vaikka viime lauantaina.

Aamupäivällä treffasin Pariisittareni Korjaamolla samppanjamarkkinoilla. Ystävyytemme alkaa olemaan kovin kuplajuoma -painoitteinen, sillä viime kesänä vierailimme Ranskassa Champagnen alueella, ja kävimme Veuve Clicquotin samppanjatalolla. Myönnetään, että lähdin tuolloin Reimsiin ihan vain ystäväni iloksi, mutta innostuin paikan päällä valtavasti. Samppanjakellarissa käyminen oli todella vaikuttava ja mahtava kokemus, ja kierroksen jälkeen nautittu La Grande Dame parasta, mitä olen koskaan maistanut. 

Korjaamolla oli hyvä meininki. Ruoka- ja juomalipuke maksoi 2,50€ kappale, ja sillä sai maistella puolikkaita samppanjalaseja tai kerätä maistiaisia tarjolla olevilta ravintoloilta ja konditorioilta. Itse parkkeerasin kahdesti Cjokon pisteen eteen, mutta muuten maisteltiin samppanjaa koko rahan, eli parinkymmenen lipukkeen edestä.

Anssi Uusitalon luento, "mikä tekee samppanjasta kuohuviinien kuninkaan". Suurin osa sisällöstä oli jo entuudestaan tuttua Reimsin kierrokselta, mutta oli silti kiva kuulla samat asiat englannin sijaan suomeksi.

Koska ollaan Pariisittaren kanssa tunnettu ala-asteelta saakka, meillä on vankka salaviestittelyn historia. Toiminta elää ja voi hyvin edelleen, joskin on siirtynyt fysiikan tunneilta ja matematiikan vihoista iPhoneen ja samppanjaluennoille.

Paikalla oli myös suomen samppanjakuningatar, Master of Wine

eli Essi "Viivinsisko" Avellan.

Korjaamolta hipsin ystäväni luokse Töölöön ja sieltä Aamukahvilla -blogin Henriikan sekä Outi Pyyn kierrätysmuoti-iltaan Lönkan Fidalle. Tällä kertaa juhlajuomana toimi Laitilan limonaadit ja kolmituntinen vierähti vilkkaasti kierrätyksestä, ekologisesta muodin kulutuksesta ja niistä näistä rupatellen. Tykästyin Outin tyyliin jo kauan sitten Paras aika vuodesta- blogin kautta, ja viime kerralla Varustelekan työpajalla innostuin tyypin aatteista oikein todenteolla. Vaikka pidän itseäni melko valveutuneena mitä tulee kierrätysasioihin, kuulin silti tälläkin kertaa paljon uutta ja ihmeellistä asiaa. Niin, ja paikalla oli myös se supersuloinen, aamukahvilla- Henriikka, jonka postaus tyyli-illasta löytyy täältä. 

mustaknallinen kaunottareni

aamupäivällä samppanjaa käsinpuhalletuista kristallilaseista, illalla limonaadia kierrätyskupeista!

kierrätyskaunottaria ja kirpparimuotia

Niin, näiden juttujen takia rakastan Helsinkiä. Aina tapahtuu jotain, kun vaan jaksaa lähteä ulos ovesta ja etsiä. Täydellinen lauantai.

hiljaisuudesta

Aina sitä päättää, että nyt varmasti kirjoitan jokaikinen päivä. Ja aina tuolla kulkiessa tulee mieleen asioita, joista haluaisi kirjoittaa. Muotoilen lauseita päässäni, keksin iskeviä otsikoita ja kuumia puheenaiheita. 

Sitten tulen kotiin. Rojahdan sohvalle, laahustan jääkaapille, pesen kasvot. Luen muiden blogeja, läksyjä, lehtiä. Kinastelen poikaystävän kanssa kotitöistä. Rapsutan itseäni korvan takaa, kun koira ei ole täällä. 

Kannan mukanani aina välillä lehtiötä ja kynää, mutta olen kai niin auttamattoman nykyaikainen, että ajatukseni siirtyvät parhaiten "paperille" näppäimistön kautta. Toivottavasti uusien windwos 8 tablettien hinnat joskus laskee sen verran järkevälle tasolle, että sellainen olisi mahdollista hankkia. 

Jotain kirjoitin tällä viikolla ylös. Se ei välttämättä kosketa minua juuri tänään, mutta tunnistan itseni siitä melkein kipeästi.

"Nuorten ihmisten sydän on aika ajoin lyijystä tehty. Se kerää painonsa sattumanvaraisista kokemuksista, mikä tahansa saa sen tihenemään, nyrjähtämään sijoiltaan. Mutta yhtä helposti se kevenee taas, unohtaa vakavuutensa."

- Riikka Pulkkinen, kirjasta "Totta" - jos ette ole vielä lukeneet, lukekaa jo. Pulkkisen kerronta on uskomattoman kaunista.


Niin, ehkä sitä osaisi muodostaa ajatuksensa yhtä kauniisti, jos ajattelisi useammin tässä näppäimistön äärellä. Yritetään. :)

17 again.

Se tuli elämääni miltein huomaamatta, ruuhkavuosinani, kun olin seitsemäntoista: työskentelin r-kioskilla, kävin lukiota ja makselin asuntolainaa euron kerrallaan. Aamulla aikaisin ylös, illalla myöhään nukkumaan, kaverina jatkuva väsymys. Ja "se". 

Se toi mukanaan kenties muutaman lisäkilon ja vei ehkä hammaskiillettäni, mutta se myös potki aivoni hereille aamuisin ja rauhoitti hermojani kesken hektisten työpäivien. Se on tuoksu, maku, ja muisto, joka tulee mieleen niitä kolmea vuotta ajatellessani.

Se on battery gingered.

Se poistettiin suomessa valikoimista vuosia sitten, ja olen kaivannut sitä kipeästi takaisin. Olen tehnyt adressin adressit.comiin ja kirjoittanut kaksi kirjettä Hartwallille pyytäen lempituotettani takaisin. Vastaukseksi olen saanut, ettei sitä Suomeen enää saada, mutta Chilessä sitä valmistetaan edelleen, että tervemenoa sinne. 

Ja sitten. Ihan Silja Linella. Siellä sitä oli. Tölkissä merkintä Chilestä. Eivät huijanneet Hartwallilla. 

Seisoin hämmentyneenä Siljan taxfreessä miettien, kuinka noloa olisi vähän itkeä batteryn takia. Melkein itkin, liikutuin ainakin. Olipa mahtava fiilis avata tölkki ja maistaa ja haistaa tuttu tuoksu vuosien takaa. WHAT A FEELING!