tiistai 1. lokakuuta 2013

home is where the bra comes off

Mähän rakastan muuttamista. Silloin, kun se on huolella etukäteen suunniteltu, niin, että mukaan otettavien ja pois heitettävien tavaroiden läpikäymisen voi aloittaa hyvissä ajoin ennen varsinaista muuttopäivää. Tykkään sulloa elämääni lihalaatikoihin ja pysähtyä välillä ihmettelemään- tämäkin tavara tässä, mitä se tuokaan mieleen ja miten onnellinen/onneton/ihmeellinen päivä silloin olikaan. Muuttaminen ON kivaa.

Paitsi silloin, kun muuttaa hetken mielijohteesta ja tai muuten vain hirveellä kiireellä. Odottelin muuttoa edellisestä osoitteesta pari viikkoa - ihan puhtaasti koulun ja koeviikon takia, ja samoista syistä johtuen en ehtinyt pakata huolella ja hartaudella. Itseasiassa viimeinen osa muuttokuormasta makaa vielä edellisen kodin kellarissa ja odottaa noutajaansa - nyt ollaan sentään saatu kaikille kantajille sopiva päivä lyötyä lukkoon. 

Muuttaminen on kivaa myös silloin, kun muuttaa kodista kotiin. Muuttaminen oli maailman hienointa, kun muutin ensimmäiseen ikiomaan kotiin exän kanssa, tai silloin, kun muutin sieltä ensimmäiseen kotiin ydinkeskustaan- sinne, jossa asuin yksin. 
Rakastan mun nykyistä asuntoa, mutta ei se ihan kodilta tunnu. Se tuntuu siltä mitä se onkin: väliaikaispysäkiltä matkalla "en minä vi**u tiedä mihin". Siks täällä on edelleen täysiä lihalaatikoita, purkamattomia pahvilaatikoita, maalaamattomia seiniä ja asuttomattomia nurkkia.

Että joo, kun koeviikko on jätetty taakse niin täällä käydään hommiin. Vaikka mä sitten kerkeisin nauttimaan niistä seinistä vain yhden joulun. 

Pinterestin "Home is.." kuvia selaillessani pohdiskelin, että koti tosiaan on siellä missä on hyvä olla. Siellä missä pahimmatki jutut tuntuu vähän helpoimmilta sietää, siellä missä ei pelota nukahtaa kauhuleffan jälkeen. Siellä missä hammasmukiin ilmestyy hammasharjoja kuin sieniä sateella, siellä minne ystävienkin on helppo tulla ja missä on aina salmiakkia. Koti voi olla hotellihuone Lontoossa, ravintola Kreetalla, puolikas uuden ihmisen sängystä tai HSL:n bussin takapenkki. Ja kas, olen taas kotona.

2 kommenttia:

  1. Onnea uuteen kotiin! Ihanaa, että olet takaisin langoilla, täällä kovasti kaipailtiin! Allekirjoitan täysin tuon sinun viimeisen kappaleen sekä otsikon. Ehkä se koti onkin enemmän henkinen kuin fyysinen tila...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos! :) joo näemmä oli ajatusten jäsentelyssä vaikeuksia kun ei kulkenut ajatus paperille saakka, mut nyt näemmä taas virtaa. mä koti et koti on nimenomaan tota, henkinen tila. :)

      Poista

jee, sä aiot kommentoida!
tosi kiva ni ei tartte ittekseen höpötellä.