Miltein kolmivuotinen suhteemme nuukahti tänään, törmäsi seinään, kompastui omaan mahdottomuuteensa. Ei 30 neliöön voi sulkea kahta niin erilaista ihmistä, ei elämän suurimmissa asioissa voi tehdä kompromisseja.
Sattuu se silti, ja surettaa- tuo toinen on käynyt niin kovin tutuksi ja tärkeäksi. Ja tässä sitä ollaan, taas kerran, aloittamassa alusta. Viisi vuotta sitten samaan tunteeseen sekoittui vielä toiveikkuutta ja paljon tulevaisuuden suunnitelmia, tänään ei oikein mitään.
Eroaminen on aina kova paikka,
VastaaPoistakovasti tsemppiä ja jatkamista!
Luultavasti myrskyjä onkin vain siksi, että niiden jälkeen saataisiin auringonnousu.
- Muumipappa
Kiitos kauniista ja voimaannuttavista sanoista!
PoistaTsemppiä uuden elämän opetteluun <3
VastaaPoistakiitokseja, sitä tsemppiä ollaan vailla :'(
PoistaOlen pahoillani :( Kyllä se kuitenkin jonkin ajan kuluttua varmasti helpottaa, vaikka rankkaa varmasti nyt onkin. Haleja. ♥
VastaaPoistakiitos <3
Poista</3
VastaaPoistaVoi ei :'( Pahalta tuntuu puolestasi, itsekin vähän samanlaisia tunnelmia käyn läpi, vaikka noin pitkää yhteistä historiaa ei olekaan. Saako kysyä tuliko tämä yllättäen vai onko tätä "puitu" jo kauemmin. Itse tahtoisin vielä yrittää, mutta järjellä kun miettii, tuntuu, että jos joku ei toimi luonnostaan niin ei sitä saa toimimaan :( Tsemppiä sinne<3
VastaaPoistaNo sanotaan että tää on tehnyt pitkään tuloaan, mutta ei kuitenkaan ollut ihan suunniteltu tai varsinkaan yhdessä aiemmin puitu juttu.. Järjen on melkeen parempi joskus antaa voittaa tunteet näissä asioissa. :(
PoistaTsemppiä sullekkin <3
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistavoi mia! kyllä se siitä. itsekin painittiin muutama kuukausi sitten tota järki vai tunteet -painia ja oli pakko päätyä järkeen. mut kyllä se ihan oikeesti helpottaa ainakin parin kuukauden päästä! ja ennen kun ihan oikeesti helpottaa, niin älä kuuntele yhtäkään kommenttia siitä, ettet sais olla masis ja et lähetään hei ulos, kyllä ne murheet iloksi muuttuu, kun antaa niiden unohtua. ei ihania ihmisiä ja hyviä aikoja saa unohtaa, vaan suruja pitää surra niin kauan, kun siltä tuntuu ja joku kaunis päivä ehkä huomaat, että suru onkin kultainen muisto, jota vaalii kerätessään samalla uusia ihania muistoja. :)
VastaaPoistajokainen sana on niin totta :) takana on tässä aiemmin jo yks traumaattinen ero, niin omasta kokemuksestakin jo tietää, et kyllä se aika vaan on ihmeellinen lääke, erosuru ei kestä ikuisesti.
PoistaEi tähän voi sanoa mitään mikä oikeasti lohduttais ja ei kuulostais kliseiselle lässylle. Se täytyy vaan ite käydä läpi ja antaa ajan kulua.. :( Paljon paljon voimia <3
VastaaPoistakiitos <3
PoistaEn oo ehtiny paneutua sun blogiin vielä niin hyvin ku haluaisin, mutta tää juttu liippas niin läheltä, että oli pakko kommentoida. Omasta raskaasta erosta on kohta jo kaksi vuotta, mutta kyllä se silti kovasti edelleen mietityttää. Jaksamisia muutoksen keskelle <3
VastaaPoistakiitos molli ihanasta kommentista <3
Poista