maanantai 16. joulukuuta 2013

happy girls are the prettiest

No kappas, jäihän se kalenteriluukuista raportoiminen sittenkin. Kymmenisen luukkua olis lukijoille avaamatta, mukaan mahtuu pari sen verran henkilökohtaista tunnepuolen juttua, että ne salaisuudet pidänkin itselläni, mutta ne kepeämmät ja vinkeämmät luukut raotan teille kyllä vielä tässä joulun alla- malttakaahan vain.

Tämä ei liity yhtään mihinkään ja samalla kaikkeen, mutta törmäsin netissä tähän kuvaan Marilyn Monroesta.




Että sitä minä tässä istun ihmettelemässä, että vuonna 2013 Marilyn, aikansa seksisymboli, olisi tosiaan ollut H&M:n katalogissa siellä GREAT GIRLS! - puolella. Siis siellä, minne ne laittaa muutkin normaalipainoiset tytöt. Että sellasta. 


sunnuntai 8. joulukuuta 2013

sitä surujen määrää, jonka sinulta sain..

Kaiken ihanan vastakohdaksi elämässä on hetkiä, jolloin mikään määrä happea ei riitä täyttämään keuhkoja. 

Kuten vaikka sinä joulukuisena aamuna vuonna 2009.


Siitä hetkestä on kulunut nyt neljä pitkää vuotta, joihin on mahtunut paljon pohjatonta surua ja ikävää, kyyneleitä, mutta myös kiitollisuutta kaikista niistä hetkistä, jotka saimme yhdessä viettää. Ikävä ja suru ei oikeastaan katoa, mutta se muuttaa hiljaa muotoaan, sellaiseksi, että sen kanssa on mahdollista tulla toimeen. Muistoista aika rakentaa lohdutuksen. 

Mutta kyllä ne kyyneleet on taas eilen valuneet ja sydän tuntunut niin rikkinäiseltä- nämä kuluneet vuodet ja kaikki tulevat ilman sun hymyjä, naurua, juttuja, tukea, turvaa ja välittämistä. Rakastua ilman että voin kertoa siitä sinulle, muuttaa niin ettet koskaan tule käymään. Saada joskus lapsi, jolle et voi olla kummina. Mulla on niin kova ikävä, niin kova ikävä..

..sitä rakkauden määrää, jonka sinulta sain.  ♥




keskiviikko 4. joulukuuta 2013

3. & 4.

3. luukku



Aika tylsästi joulusuklaata, mutta sen perään oli huudeltu.
"Toi on hei ihan loppu!" 
"Toi on muuten mun lempisuklaata." jne. Joo, kuulin!

4. luukku




Tahtoisin sanoa että aineeton lahja, mutta eikait sitä voi sellaiseks väittää kun kahvi vaihtaa rahalla omistajaa. Kuitenkin tässä on enemmän ideana se että kävellään käsikädessä siellä espalla, mielellään suloisessa lumisateessa.. Tänään ei satanut lunta, joten me käytetään tää deittikortti sitten jonain sellaisena iltana, kun sää on mun mielikuville suotuinen. "Kävellää selvinpäin käsikädes espaa" on ihan vain Heikki Kuulan lyriikoita, meillä ollaan aina selvinpäin, mitä nyt vähän suomiräppipäissään. 

maanantai 2. joulukuuta 2013

hello december

Vuoden paras aika on taas täällä: joulukuu. Tänä vuonna joulukuu on tietysti erityisen ihana, kun se on meidän ensimmäinen yhteinen joulukuu. 

Koska oon astetta kovempi joulufiilistelijä, oon melkein ensitapaamisesta saakkka suunnitellut joulukalenteria poikaystävälle miehelle (päälle kolmekymppisiä kai keskimäärin on nimitettävä pojan sijaan miehiksi? Koska "mies" ei ihan hirveen hyvin istu omaan sanavarastoon, nimitän poikaystävää tästälähin lyhyesti "Booksi". Rimmaa sitäpaitsi kivasti yhteen tyypin oikean lempinimen kanssa!). Koska hiihtelen menemään minituloilla, tästä tuli tälläinen  pienellä ajatuksella ja rakkaudella kokoon kyhätty budjettikalenteri. Muutama "luukku" kätkee sisälleen turhan henkilökohtaisia aarteita, mutta näitä vähemmän salaisia juttuja voisin jakaa teidän kanssa nyt joulukuun ajan.

1. luukku



Veikkauksen joulukalenteriarpa. Tunsin itseni vähintään filosofiksi piilottaessani joulukalenteria joulukalenteriin. Valitsin tietysti sellaisen, jolla voittaa jotain +500 euroa, sillä oikeastaan tää luukku kätkee sisälleen rahoituksen meidän tulevan yhteisen kodin lattiaremonttiin. Jätin tän paketin mielestäni kodin keskeisimmälle paikalle, kylpyhuoneen peilin eteen, mutta Boo onnistui silti kävelemään kertaalleen sen ohitse. 

2. luukku



H&M canvas vyö. Lahjaksi on oikeastaan aika tylsä antaa tarpeellisia asioita, mutta nykykäytössä olevan yksilön solki on sen verran elämää nähnyt, että allekirjoittanut ei yksinkertaisesti saa sitä auki. Omasta mielestä erittäin painava syy tylsän lahjan hankkimiselle. 

Koska ensimmäisen paketin sijainnin vihjeyttäminen oli sen verran hauskaa, ajattelin perinteisen "kaikki luukut esillä" -kalenterin sijaan toteuttaa tän enemmän "kylmää, kuumaa" -tyyppisenä juttuna. Aamulla Boo toivottavasti sitten nykii jalkaansa juuri ne farkut, joiden lahkeeseen tulin piiloittaneeksi tämän paketin.

Suloiset joulukalenteritarrat on muuten säläkauppa Tigerista. Olin ajatellut leimata tai dymoilla selkeät numerot näihin, tehdä sellaisia eleettömiä ja tyylikkäitä paketteja. Mutta jotenkin nuo sydäntarrat kolahti tähän umpirakastuneeseen mielentilaan ja tulin sitten ostaneeksi ne, ja hyvä niin, sillä onhan noi paketit nyt kertakaikkiaan ihan hillittömän söpöjä. 

Joulukalenterit on kyllä yks maailman siisteimpiä juttuja. Niin pienestä jutusta niin hyvä mieli. 

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

allt är förlåtet älskling

Uuden ihmissuhteen alkutaipaleella sydämeen kiemurtelee kaikenlaista epämukavaa, kuten ajatuksia siitä, kuinka moni täydellä varmuudella aloitettu parisuhde rysähtää kiviseen karikkoon muutamaa vuotta myöhemmin. Miksi juuri meillä olisi oikeus onnistua? Ja siinä samalla: miten me kertakaikkiaan voitaisiin olla onnistumatta, niin ihmeelliseltä tuo toinen tänään tuntuu. 

Luottaa itseensä on jo vaikeaa, luottaa toiseen miltein mahdotonta. Kun on niin monta kertaa elämässään rakentanut jotain joka on omista ponnisteluista huolimatta hajonnut käsiin, alkaa usko rakennusaineeseen (minään) joskus horjua. Niinä hetkinä, kun hädintuskin jaksan itsekkään kuunnella ajatuksiani, tekee mieli sulkeutua, vajota siihen kaukausimpaan sohvannurkkaan ja vaatia omaa aikaa. Kunhan se toinen ei siis sen sohvan toista päätyä kauemmaksi lähde, niin täällä on hyvä mököttää, kiitos, ei tarvitse silitellä minun nilkkojani tänään.

Siinä  minä huokailen syviä, kehitän draaman kaarta ja vajoan epäuskoon, tahdon kipeästi kotiin vaikka olen jo siellä. Älä sano tänään mitään, vaadin, ja toinen kuiskaa, että tosiaan, "paskat mun tunteista sitten". Ja yhtä nopeasti kuin se myrsky on noussut, se laskee, ei saa enää tuulta purjeisiinsa ja alkaa tuntua mitättömältä nykyhetken rinnalla. Ollaanhan me keretty jo kinaamaan ja riitelemäänkin, mutta sillä hetkellä omia ajatuksiani sulatellessa tiedän mitä en tiennyt koskaan aiemmin: juuri tämän ihmisen kanssa haluan riidellä koko lopun elämääni, sillä näin riitoja sovitaan: rakastan sinua, mutta en pidä sinusta juuri nyt. 

kuva: pinterest

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

"älä mene kauemmas, mä sydämestä vastustan"

Kun on takana vuosia 26 tai 33, vähän ihmissuhteita ja aika paljon elämänkokemusta, tietää, mitä haluaa. Kun sitten vastoin kaikkia oletuksia löytää sen, ei liene mitään syytä himmailla.

Loppukesästä fiilistelin ihan tyytyväisenä sinkkukotiani ja omaa oloani, pohdiskelin adoptiota, opiskelukuvioita, sitä, miten elämä on aika hyvää itsenäisenä. En kuvitellut seurustelevani pitkään aikaan, jos koskaan. Mutta niinhän ne sanoo, että parhaat asiat osuu kohdalle silloin, kun niitä vähiten etsii. 




Sussa on kaikki se, mistä oon ikinä haaveillut ja lisäks kymmenen hyvää asiaa, mistä en osannut edes unelmoida. Sä teet oikeaksi kaiken sen mikä on ennen ollut väärin, ja mä oon vaan niin onnellinen, joka ilta ja joka aamu ja viistoista kertaa siinä välissä. 


Että täällä sitä kannetaan jo muuttolaatikoita yhteisten kattojen alle, valitaan lapsille nimiä ja huudellaan häistä. Ollaan onnellisempia kun koskaan, ei aiota ikinä pitää toisiamme itsestäänselvyyksinä ja muistetaan aina olla kiitollisia siitä, miten pienestä on kiinni, että löytää jotain sellaista, mitä meillä on nyt käsissämme. 



"Minun iloni on niin syvä, että siinä on aavistus surua: ikinä, ikinä enää minusta ei tunnu samalta kuin nyt. - Minun kotini. Minun mieheni. Minun maailmani, ei kenenkään muun." 

torstai 31. lokakuuta 2013

sitkee ihminen sisäänpäin itkee

Pyörittelin tässä puolisen tuntia mielessäni että mitä tästä 
sanoisin, mutta mistä sitä vois edes aloittaa. Katsotkaa itse.

Aika pysäyttävä kuvaus Hertsikassa nuorisosäätiön kerrostalossa asuvista nuorista ja vähän vanhemmistakin, ihmisistä, joiden elämä on "vähä vaihees". 

HILTON!

Tän ja Reindeerspottingin vois lisätä osaks ysiluokkalaisten opetussuunnitelmaa, niissä huumeissa ei vaan oo mitään hienoa. Ja samalla pakolliseks katsottavaks kaikille sosiaalialan työntekijöille, poliiseille ja vartijoille- näiden ongelmien takana on ihan tavallisia ihmisiä. 


tiistai 22. lokakuuta 2013

cause I still count on one hand the number of good men I know

Otsikko vähän valehtelee mutta oli jotenkin niin kauniisti sanottu, että menkööt silti. Viime aikoina on tullut pohdittua elämäni miehiä - pikkuvelihahmoja, kaveripoikia, oikeita ystäviä, poikaystäviä, mitä näitä nyt on. Kirjotin joskus tarinamuodossa ylös kymmenen ihaninta asiaa, mitä pojat on mulle tehneet, nyt löytyis helposti 30 tarinaa kerrottavaksi. Mun tielle on osunut tosi kultaisia tyyppejä. Aina välillä mun tekis vaan mieli osoittaa jotain niistä ja huutaa ääneen, "kattokaa miten siisti tyyppi, ja tää on mun broidi/frendi/bff!" Niinä hetkinä tietää liikkuvansa aika hyvässä seurassa.


Viime viikolla kävin lapsuudenystävän kanssa syömässä, nauramassa ja treenaamassa Lomography- kameran käyttöä. Musta on mielettömän hienoa, että edes muutama ystävä on pysynyt peruskoulun ala-asteelta saakka matkassa mukana- joskus se yhteydenpito on vähän tiiviimpää ja joskus hajanaisempaa, mutta yhtäkaikki tällekkin ihmiselle voi keskellä yötä vuodattaa sydämensä vielä vuosien jälkeenkin. Peruskoulukaverit. Onks mitään aidompaa?



Toissapäivänä fiilistelin toisen pojan tuoretta musavideota:
on ollut aika siistiä seurata miten kaveri on kehittyny räppäämisessä viimeisen parin vuoden aikana ihan huimasti. Kuinka hyvä, ihan oikeesti?





Että siinäpä pari loistotyyppiä jotka on paitsi himmeen hyvää seuraa, myös musiikillisesti lahjakkaita. Rikun meininkejä voi seurata täältä ja Taavin räppejä täältä

"Mitä tää maailma ois ilman poikii, broidei, poikaystävii, omaisii, niin monenlaisii joit en vaihtaisi, kuulutte mun elämän hetkiin parhaisiin." <3

maanantai 14. lokakuuta 2013

new beginnings

Lauantaina kannettiin ne vihoviimeisetkin muuttolaatikot vanhan kodin kellarista pakettiautoon ja karisteltiin keskustan pölyt nilkoistamme. Olin etukäteen ounastellut jotain musertavaa "mä en enää koskaan asu keskustassa!" -surua, mutta sitä ei tullut.
Kun silmäilin vanhaa sisäpihaa viimeisen kerran, katse osui lähinnä siellä seisoviin tyyppeihin eli siihen, miten hyvin mun asiat on.



Muuttopuuhien jälkeen höntsäiltiin hetki laatikkomeren keskellä ennenkuin lähdettiin jatkamaan iltaa. Käytiin syömässä ja suunnattiin Linnanmäelle valokarnevaaleihin. Käytiin lasten äidin kanssa jossain ihan järjettömässä laitteessa, mikä sekoitti kivan cocktailin kuolemanpelkoa ja ääretöntä elämästä nauttimista puoleentoista minuuttiin- siellä pyöriessä en voinut kuin ajatella, että tää on pahinta, mitä me ollaan yhdessä koettu. Ja me ollaan sentään oltu aika pahoissa paikoissa.

Jälkeenpäin ajateltuna sehän oli hurjan kaunista ja Linnanmäki oli myöhään illalla ihan mieletön ylösalaisin tarkasteltuna. Tekis mieli mennä uudelleen samaan kieputukseen, mutta poikien äidin reaktio oli melko jyrkkä, ei kuulemma mennä, nyt kun selvittiin kerrasta hengissä.

Vähän sama fiilis sen ydinkeskusta-asumisen kanssa. 

maanantai 7. lokakuuta 2013

by the way, I'm wearing the smile you gave me

Mulla on pysynyt järkkäri viime aikoina hirveen huonosti hyppysissä, ja vielä vähemmän oon jaksanut panostaa oikeisiin asetuksiin niinä harvoina hetkinä, kun oon sen laukustani ulos kaivanut. Uuden ihmissuhteen alku on näköjään vähän sellainen, arkisia pikkujuttuja kuvaavalle tyypille hankala hetki elämässä. Oon koittanut ottaa mental pictureita minkä kerkeän, tatuoida silmäluomieni sisäpintaan parhaita hetkiä ja leveimpiä hymyjä, nätisti asettuvia sadepisaroita, vierekkäin potkittuja tennareita ja kylppärin mukeihin muuttaneita hammasharjoja. Ottanut sata screenshottia meidän whatsapp vitseistä ja nauranut niin paljon, että enköhän mä nää hetket muista kuitenkin.

No, oon mä tehnyt muutakin kun pitänyt tätä yhden naisen mental scrapbookkia, kuten..



..ottanut rennosti hiekkalaatikon reunalla


..saanut paljon pusuja elämäni ykkösmiehiltä


..ottanut parit selfiet tositarkoituksella


..tehnyt road tripin Ilkan kanssa kesän viimeisillä metreillä


..fiilistelly räppiä hyvässä seurassa


..käynyt jäbän kanssa Tavastialla kuuntelemassa Looptroop Rockersia ja ollut maailman onnellisin, kun "aldrig" soi 


..nauttinut omasta saunasta ja rikkonut vain muutaman kerran "ei cocacolaa kotiin" -sääntöä..


..suoriutunut vaativista tehtävistä, kuten tän legoauton kokoamisesta 


..hymyillyt paljon itsekseni


..esitellyt jäbän kummipojille 


..tapaillut vanhaa ystävää


..lakkaillut paljon kynsiä


..käynyt kummitädin luona aamupalalla ja ihastellut sen kodin kymmeniä kauniita yksityiskohtia 


..kuunnellut musaa ja ottanut rennosti koulumatkoilla 


..luonut uusia inside- vitsejä.








tiistai 1. lokakuuta 2013

home is where the bra comes off

Mähän rakastan muuttamista. Silloin, kun se on huolella etukäteen suunniteltu, niin, että mukaan otettavien ja pois heitettävien tavaroiden läpikäymisen voi aloittaa hyvissä ajoin ennen varsinaista muuttopäivää. Tykkään sulloa elämääni lihalaatikoihin ja pysähtyä välillä ihmettelemään- tämäkin tavara tässä, mitä se tuokaan mieleen ja miten onnellinen/onneton/ihmeellinen päivä silloin olikaan. Muuttaminen ON kivaa.

Paitsi silloin, kun muuttaa hetken mielijohteesta ja tai muuten vain hirveellä kiireellä. Odottelin muuttoa edellisestä osoitteesta pari viikkoa - ihan puhtaasti koulun ja koeviikon takia, ja samoista syistä johtuen en ehtinyt pakata huolella ja hartaudella. Itseasiassa viimeinen osa muuttokuormasta makaa vielä edellisen kodin kellarissa ja odottaa noutajaansa - nyt ollaan sentään saatu kaikille kantajille sopiva päivä lyötyä lukkoon. 

Muuttaminen on kivaa myös silloin, kun muuttaa kodista kotiin. Muuttaminen oli maailman hienointa, kun muutin ensimmäiseen ikiomaan kotiin exän kanssa, tai silloin, kun muutin sieltä ensimmäiseen kotiin ydinkeskustaan- sinne, jossa asuin yksin. 
Rakastan mun nykyistä asuntoa, mutta ei se ihan kodilta tunnu. Se tuntuu siltä mitä se onkin: väliaikaispysäkiltä matkalla "en minä vi**u tiedä mihin". Siks täällä on edelleen täysiä lihalaatikoita, purkamattomia pahvilaatikoita, maalaamattomia seiniä ja asuttomattomia nurkkia.

Että joo, kun koeviikko on jätetty taakse niin täällä käydään hommiin. Vaikka mä sitten kerkeisin nauttimaan niistä seinistä vain yhden joulun. 

Pinterestin "Home is.." kuvia selaillessani pohdiskelin, että koti tosiaan on siellä missä on hyvä olla. Siellä missä pahimmatki jutut tuntuu vähän helpoimmilta sietää, siellä missä ei pelota nukahtaa kauhuleffan jälkeen. Siellä missä hammasmukiin ilmestyy hammasharjoja kuin sieniä sateella, siellä minne ystävienkin on helppo tulla ja missä on aina salmiakkia. Koti voi olla hotellihuone Lontoossa, ravintola Kreetalla, puolikas uuden ihmisen sängystä tai HSL:n bussin takapenkki. Ja kas, olen taas kotona.

maanantai 30. syyskuuta 2013

ei tule niin pimeää


Dagens: lenkkarit Converse, farkkuleggarit Lindex, paita Marimekko, silkkihuivi Cos - nieleskelin kassalla ostosta tehdessäni, mutta tää on taas näitä, vaatekaapin kustannustehokkaita. Käyttökertojen ja ostohinnan välinen suhdanne alkaa olla aika olematon. Ja siis tiesinhän mä sen, siks panostinkin. 

Arvatkaa kuka odottaa talvea enemmän kun mitään muuta? _o/ 
Tulis lumi, heijastinkelit, räntä ja loskakin, katuvalot, se ettei näe ulos bussin ikkunasta, parkkiruudun auraus ja ja ja ja kylmät illat maailman kuumimmassa kainalossa. 

torstai 26. syyskuuta 2013

aldrig nånsin

Olen koko kesän koettanut rakentaa menneen parisuhteeni rippeistä jonkinlaista ystävyyssuhdetta, siinä juurikaan onnistumatta. Syksyllä vihdoin puhuttiin taas samaa kieltä- käytiin vähän yhdessä läpi matematiikkaa, vaihdettiin kuulumisia, tehtiin pari palvelustakin. Kerkesin jo salaa vähän huokaista, me ollaan ihan hyviä tässä - kunnes yhtenä päivänä neljän hengen kaveriporukassa oli kaikki langat yhtäaikaa solmussa ja joku avasi suunsa jostain, mikä on ehkä tapahtunut yli vuosi sitten, mutta mitä en vain jaksa enää ohittaa olankohautuksella. 



Mitä jää jäljelle ystävyydestä, jos välistä on vedetty luottamus ja kunnioitus? Ei yhtään mitään. Vaikka erossa ei ystäviä pitäisi joutua valitsemaan tai jakamaan, niin näin tässä kuitenkin kävi. Eroa enemmän sattuu ystävän menettäminen, mutta minkäs teet. May the bridges I burn light the way

Ero on kyllä ollut hirvittävän helppo. Yhtä ainoaa yötä tai iltaa en viettänyt uudessa kodissa itkien tai ikävöiden. Ja vain kerran, ystäväni häissä vastapäätä olevaa tyhjää tuolia tuijottaessani tunsin romahtavani- en ikävästä vaan epäonnistumisen tunteesta. 

Mutta eiköhän tämäkin ero oo nyt käsitelty. Oon juossut sen ulos itsestäni lenkkipoluilla aamukuudelta, oon hikoillut sen kuntosalilla ja vuodattanut sen onnenkyyneleissä, siivonnut sen muuttolaatikoita purkaessa, puhunut sen pikkutunneilla ja polttanut sen nuotiolla vaahtokarkkien mukana. Paska reissu mutta tulipahan tehtyä. 



sunnuntai 1. syyskuuta 2013

ensin mun sydänkäyrä suoraa viivaa, sit sä sukelsit mun kaulaliinaan

Onks mitään parempaa, kun pakata auto täyteen- lenkkikamat, mökkivaatteet, saunapyyhkeet, paras kaveri ja kuohuviiniä.
Ajaa pari tuntia, laulaa mukana Anna Puuta, pysähtyä hetken mielijohteesta- kirppikselle, kahvilaan, pyörimään pikkuruiseen keskustaan. 



Olla mökillä, juosta lenkki, nauraa vatsalihakset kipeiksi, sytyttää tuli saunaan, syödä, juoda, saunoa. Pelata tyhmää korttipeliä, kysellä kysymyksiä joiden vastaukset tietää jo. Olla niin onnellinen, kun toinen kuvailee ihannemiestään kolmella sanalla: miehensä nimillä. 



Hypätä laiturilta pimeyteen, sukeltaa niin pitkälle kuin happi riittää, nousta pintaan, nähdä ei mitään- paitsi tähtiä. Kellua niin kauan kunnes napa jäätyy, istua laiturilla ja kuunnella musiikkia, katsella tähtitaivasta, huomata: hetken maailma on tässä. Kesän täydellisin hetki. 


maanantai 19. elokuuta 2013

ei väliä viikonpäivillä

Inspiraatio kirjoittamisen, pukeutumisen tai valokuvaamisen suhteen ei oo vieläkään saapunut, mutta ehkä tästä voisi ammentaa jotakin. 
Kuinka ihana, ihana kappale ja musavideo. Fiilistelkää ^___^

perjantai 9. elokuuta 2013

blogivinkki ja pientä pohdiskelua

Helsingissä ukkostaa. Aamulla on aikainen herätys, sillä söpöliinillä (eli autolla) on huolto merten takana (eli naapurikaupungissa). Uni ei nyt kuitenkaan tule, tuolla kun riehuu komein ukkosmyrsky vuosikausiin. Ja minä en tajunnut edes koiraa hakea kotiin kaveriksi..

Muutama sata blogipostausta odottaa niihin syventymistä, ja tänään kahlasin läpi ihanaa Julia LK:ta, jota suosittelen mitä lämpöisin ajatuksin. Nätti suomalainen tyttö kirjoittaa hyvin ja kuvaa kauniisti- ja mikä parasta, Pariisista käsin.

Julian blogissa oli haaste, jonka lopuksi neito pyysi lukijoita tarttumaan samoihin kysymyksiin. Ajattelin ensiksi vastailla kommenttiboksiin, mutta sitten muistin, että onhan mulla tämä bloginrääpälekkin, joten olkaat hyvät;

1. Mitä odotat erityisesti tulevana syksynä?
Opiskelua. Aikuislukioleikin loppuun saattamista, ruotsin kieliopin sisäistämistä, ahaa-elämyksiä, sateessa kävelyä, ratikasta myöhästymistä, niin pimeitä iltoja ettei bussin ikkunasta näe ulos saakka. Pakahduttavia onnentunteita ja muutamia yksinäisiä iltoja niiden vastapainoksi. 

2.Viimeisin hankintasi?
Tässä elämäntilanteessa ei paljoa hankinnoilla herkutella, mutta aika hyvä tsägä kävi viikko sitten; Lumi teki Stockmannille ihanan iltalaukun 150 kappaleen erikoiseränä juhlavuoden kunniaksi. Laukku ei oo yhtään perinteisen Lumin oloinen, mutta klassinen ja ah-niin-ihana. Alkuperäinen 240e hinta houkutteli vain ihastelemaan, mutta outletistä löydettynä ja kaikkien alennusryppäiden jälkeen laukku muutti vaatehuoneeseeni naurettavalla kolmenkymmenen euron hinnalla!

3.Bravuurisi keittiössä?
Ensirakkauden isältä kopioitu tonnikalapatonki on toistaiseksi vienyt kielen mennessään kaikilta, ja makaronilaatikko mummin ohjeilla toimii aina.. vähän tylsää mutta olematon epäonnistumisen riski kompensoi.

4. Lempikirjasi?
Harry Potterit. Elizabeth Gilbertin Committed: A love story. Juha Itkonen: Anna minun rakastaa enemmän. Riikka Pulkkinen: Totta. Erään blogin nimikin on jälkimmäisestä poimittu..

5.Minne haluaisit matkustaa seuraavaksi?
Tämäpä tylsää, mutta realistisesti: Ruotsiin käyttämään ja oppimaan hieman kieltä.


6.Suosikkipaikkasi asuinkaupungissasi?
Suomenlinnan lautta, Kaivarin ranta, Hietsun tori kirpparipäivinä, Punavuori ja yksi tietty kadunkulma, Aleksanterinkatu, kolmosen ratikan koko reitti ja kaikki mitä se sisälleen piirtää. Oulunkylä. Malminkartanon mäki. Jokaikinen kadunkulma, jossa olen joskus ollut onnellinen. Onhan näitä.


7.Mikä laukku kuvastaa sinua eniten?
Kyllä mä oon ilmiselvä Mulberryn Alexa, harmi vaan, että mun taloustilanne ei varmaan vuosiin tuu mahdollistamaan meidän kohtaamista millään tasolla. Sitä odotellessa mua ilahduttaa monen vuoden takainen hankinta H&M:ltä. Merkin ensimmäisiä hintavia nahkalaukkuja oli suuri, ruskea shopperi jota harkitsin kuukausitolkulla suolaisen hinnan (100€) vuoksi. Kyllä kannatti, on maksanut itsensä takaisin käyttökerroissa ja piirtynyt niin osaksi sielunmaisemaani, kuin yhdenkään asusteen on mahdollista päästä.

8.Kolme suosikkibiisiä?
Tää lista nyt on sellainen, joka elää ihan kokoajan, mutta tällä hetkellä nuo olis varmaankin Redraman "Clouds", josta tulee kovasti mieleen poikien äiti ♥, Sean Paulin "Other Side Of Love" koska siinä on vaan niin ihana biitti jaaa...Carly Rae Jepsen "Tiny little bows" koska siitä tulee niin hyvälle tuulelle. 

9.Sinulle merkittävä henkilö,kenet haluaisit tavata?
Reilut kolme vuotta sitten kuolleen ystäväni kainaloon haluaisin vielä kerran painautua. Ja tulevien lasteni isäänkin olisi ihan kiva pian tutustua :) 

10. Onnea on...


loverakkauskärlekliebeamour









lauantai 27. heinäkuuta 2013

LDN

Käytiin poikien äidin kanssa kääntymässä Lontoossa-
moikkaamassa ystävää, pyörimässä London Eyessä, shoppailemassa, syömässä, nauramassa, paluumatkalla kerettiin vähän mököttääkkin.






Ihan täydellinen loma siis.

Oon sitä tyyppiä, joka oppii parhaiten tekemällä. Haaveilen, että pääsisin ennen englannin yo kirjoituksia muutamaksi viikoksi haahuilemaan tuonne ja vaihtamaan ajatukset englanniksi, jotta kirjotuksissa olis mahdollisimman hyvät mahdollisuudet onnistua. Sama ruotsin kanssa. Muutamaa viikkoa kauempaa en oikein osaisi kuvitella olevani poissa kummipoikien, mummin ja muiden läheisten luota. Mulla vaihtuu ajatukset ja unet yllättävän nopeasti vieraassa maassa uudelle kielelle, joten uskon, että kielikylvystä ennen ylppäreitä olis tosi paljon hyötyä. Saas nähdä, miten elämä näitä haaveita kohtelee. 

Nyt on ollut ihan hirveä kirjotusinspiraation-, ajan- ja hetkessä elämisen puute. Toivottavasti joku jaksaa tätä silti seurailla, sillä eiköhän tää muutto ja uus elämä jossain vaiheessa vaihdu taas rutiininomaiseks ja ne ajatukset rupee taas juoksemaan sormien kautta näppäimistölläkin. 




perjantai 12. heinäkuuta 2013

Du vet att,




Löysinpäs vihdoin jotain ruotsalaista mistä pidän mitä rakastan. No okei, onhan näitä.

Ikea, COS, &other stories, ABBA, Vagabond, Swedish hasbeens ja nyt Veronica Maggio. 

Jag är kär. 

torstai 11. heinäkuuta 2013

lately

Terveisiä uudesta kodista, kesäkoulusta, muuttolaatikoiden ja pakastepizza kääreiden keskeltä. Koska aikaa ajatusten jäsentämiselle ei vieläkään ole, teen jotain tylsää, eli instagram-postaukseen. Viime aikoina olen siis...




..silitellyt tätä toveria.

'

..kuunnellut tosi paljon Eriniä.


..fiilistellyt kesässä sitä, että 
tatskat näkyy! (myös muiden, mutta 
sydänomena on omassa nilkassa.)


..ollut onnellinen Lontoossa.


..tatuoinut itseeni koripallon
ja mustikan


..opiskellut paljon ruotsia
ja iloinnut omista Lontoon tuliaisistani
eli Mujin korostuskyniä


..tehnyt hyvän kirppislöydön
pienemmälle kummipojalle


..viettänyt ihanan päivän ystäväni
polttareissa Tampereella


.. ja fiilistellyt Essien kesäkokoelmaa
ja Accessorizen alelöytöjä.




instagram: miijamarya






sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

still alive

Täällä ollaan, kaikki hyvin, päivä päivältä paremmin kuin koskaan aiemmin. 



"Sielu sydän tai järki tai humala, vahinkokin käy tähän.
Voittoarpa tai surkea sattuma, silti mä kuulun tähän."