Löydöistä

Vielä viime kesänä asuin ihan Hietalahden kirpputorin kulmalla ja kävin siellä melkein joka päivä. Tänä kesänä olen kerennyt sinne vain kolme kertaa, eikä kahdelta aiemmalta reissulta ei löytynyt mainitsemisen arvoisia esineitä. Tänään onni  kuitenkin suosi palkkapäiväläistä. Alla päivän löytöjä!

Vasemmalta oikealle: Rizzon nahkaiset mustat ballerinat, 1e. Bimba & Lolan konjakkiset mokkanahkaiset ballerinat, 5 e, sekä Pertti Palmrothin sirot herrainkengät vaihtonauhoilla, 35 e. Hymyilyttää myyjien erilainen hinnoittelu ja samalla oma, epäjohdonmukainen ostokäyttäytymiseni. Kaikista kolmesta kenkäparista olen kuitenkin häpeilemättömän onnellinen. Rizzon ballerinat olivat suorastaan naurettavan halvat, bimba & lolaa ei tietääkseni saa suomesta mutta merkki kuuluu ehdottomasti "most wanted" -listalleni, ja noita kyseisiä herrainkenkiä koitin tuloksetta metsästää taannoin Palmrothin loppuunmyynneistä. Olisin siis ollut aikoinani valmis maksamaan niistä paljonkin yli tänään pyydetyn 35 euron. Ja ne ovat täysin uudenveroiset. Tämä, jos mikä, tekee iloiseksi. 

Lähestyvää syksyä silmällä pitäen mukaan lähti myös käsintehty koiraheijastin, 2 e.

Jonkun käsintekemät nämäkin, kaula- ja rannekoru 1,5 e.

Snö of Sweden, 3 e.

Thomas Sabo charm, 5 e.

Ja sokerina pohjalla pikkupino kesälukemista sekä Ellaa ja Aleksia kummipoikien täyttämiä autohetkiä varten. Hinnat heiluivat 1 - 3 euron välillä. 

Nuoruudesta

Ja vähän Juha Itkosesta. Joka on ehkä noin sattumoisin suurenmoisin ja mahtavin suomalainen kirjailija.

"..vaikka vuodet muuten kuluivat vuosi vuodelta nopeammin, laskostuivat vuosikymmeniksi niin kepeän välinpitämättömästi, ettei sitä nuorena olisi voinut hyväksyä eikä kestää. Silloin jossain vaiheessa jokainen syntymäpäivä oli katastrofi." 

Kun nyt, 24 vuotiaana, tuntuu että päivät ja vuodet käy vähiin, antaa ehkä lohtua ajatus, että ajankuluun tottuu, ja kuolemaankin jotenkuten valmistuu. Hiljaisesti hyväksyy. Sitten joskus. Mahtava ajatus.

Päättäväisyydestä tai sen puutteesta

Pohdiskelin muutaman päivän, että millä teemalla lähden tallentamaan näitä nuoruuteni viimeisiä vuosia sanoiksi ja kuviksi itselleni ja satunnaisille tälle sivulle eksyjille. Ajattelin ensin, että otan perisuomalaisen asenteen ja mökötän- blogimaailmahan on täynnä toinen toistaan kauniimpia tyttöjä joiden elämäntyyli istuttaa kateuden katkeran siemenen blogeja seuraavien 15 kesäisten tyttöjen sydämeen, joten kirjoittamalla kurjuudesta, harmaudesta ja vastoinkäymisistä, en ehkä saisi kenenkään tuntemattoman viharyöppyjä päälleni. Ajatus tuntui ensin loistavalta, sillä arkipäivisiä vastoinkäymisiä kohtaa -etenkin niihin huomiota kiinnittäessään- joka päivä, mutta toisaalta jatkuva kurjuudessa uiskentelu kävisi varmaan pidemmällä tähtäimellä mielen päälle. Niinpä käänsin kelkkaani 180 astetta tai miten se nyt sanotaan, eli puoliväkisin auringon suuntaan, ja päätin kirjoittaa jokaikinen päivä siitä, mikä milloinkin tekee onnelliseksi. Isoista ja pienistä jutuista ja tietenkin kaikesta siltä väliltä. Postausten otsikko vastaa kysymykseen, "mistä iloitsin tänään?". Aloitan kuitenkin vasta huomenna, koska tänään oli ihan tavallinen päivä.